Oli lämmin kesäpäivä. Ulkona pystyi leikkimään ilman takkia ja Aurinko lämmitti mukavasti Elenan vaaleita hiuksia. Pieni tuulenvire sai ne hulmuamaan, saaden Elenan näyttämään pieneltä Elovena-tytöltä. Koira nautti myös auringon paisteesta ja nukkui päiväuniaan nurmikolla. Pellon laidassa kasvoivat kauniin punertavat kukkaset, joita Elena usein poimi äidille. Tänään ei ollut kuitenkaan aika poimia kukkia. Äiti ehdotti, että he lähtisivät katsomaan, mitä naapurin tutulle mummolle kuuluu. Elena lähti innoissaan mukaan siskojensa Nooran ja Karoliinan kanssa. Matkaa mummon luo ei ollut pitkästi, vain muutamia satoja metrejä. Elenan pienille jaloille se kuitenkin tuntui pidemmältä matkalta. Hän kuitenkin jaksoi kävellä koko matkan ihan itse.
Matkalla mummon luo, Elena ihasteli Auringon kullastamia peltoja. Kun heinät niitettäisiin ja paalattaisiin, saisi taas leikkiä paalien seassa piilosta. Siihen oli kuitenkin vielä aikaa ja Elena jaksoi kyllä odottaa. Elena käveli koko matkan naapuriin lähellä äitiään. Piti kävellä aivan tien reunassa siltä varalta, että vastaan tulisikin auto. Sen äiti oli opettanut ja hyvä niin. Pian he olivat perillä ja huomasivat, että mummolla oli käymässä omia lapsenlapsiaan. Se oli Elenalle ja hänen siskoilleen mukava yllätys! Ei tarvitsisi kuunnella aikuisten tylsiä asioita, vaan voisi leikkiä muiden lasten kanssa ulkona. Ensin täytyi kuitenkin käydä tervehtimässä mummoa.
Mummo oli hyvin iloinen saapuneista vieraista ja tarjosi lapsille heti makeisia. Juuri siksi Elena piti hyvin paljon naapuristaan. Häneltä sai aina jotain hyvää syötävää. Kauaa lapset eivät kuitenkaan sisällä viihtyneet vaan siirtyivät kiireen vilkkaa ulos temmeltämään. Mummolla oli paljon vanhoja maatilan tavaroita ja työkaluja pihallaan. Niitä oli mielenkiintoista tutkia ja aina niistä oppi jotain uutta. Varovainen piti kuitenkin olla.
Tällä kertaa lapset löysivät pihalta maitokärryt. Ne olivat kuin kottikärryt, mutta puiset, joiden reunoilla oli suuret pyörät, aivan kuten polkupyörässä. Lapset keksivät, että he voisivat kuljettaa toisiaan kärryillä. Yksi kerrallaan, jokainen heistä istui kärryihin ja muut työnsivät kärryjä hurjaa vauhtia pitkin pihaa. Lapsilla oli hauskaa ja he nauroivat kovasti. Viimeisenä tuli lapsista pienimmän, Elenan vuoro. Hän oli innoissaan ja istui tukevasti kärryihin istumaan. Hymy hänen huulillaan ylettyi lähes korviin asti, kun siskot ja naapurin lapset kärräsivät häntä juoksujalkaa.
Niin kuin yleensä sanotaan, itku pitkästä ilosta. Elenalla jäivät toisen käden sormet maitokärryjen pyörien pinnojen väliin. Elena huudahti kivusta ja maitokärryt pysähtyivät heti. Kyyneleet alkoivat vieriä pitkin Elenan poskia ja hän piteli kättään sylissään. Kipu oli kova ja muut lapset säikähtivät sitä, mitä Elenalle oli sattunut. He lohduttivat, mutta kipu ei hellittänyt. He auttoivat Elenan pois maitokärryistä ja lähtivät hänen kanssaan kävelemään sisälle mummon ja Elenan äidin luo. Elena käveli itkuisena äidin viereen istumaan, eikä saanut sanottua mikä oli hätänä. Muut lapset kertoivat mitä oli tapahtunut. Äiti lohdutti Elenaa ja mummo antoi tikkarin kipua helpottamaan. Äiti kuitenkin totesi, että heidän olisi parasta lähteä kotiin. He hyvästelivät naapurinsa ja lähtivät kävelemään kotia kohti. Elena oli kuitenkin vielä itkuinen ja äiti nosti hänet syliinsä. Elena painoi päänsä äidin harmaata, lämmintä villapaitaa vasten ja söi mummolta saamaansa tikkaria.
Äidin sylissä matka kotiin taittui paljon mukavammin kuin omin jaloin. Maisematkin olivat kummasti erilaiset, kun niitä katsoi korkeammalta. Karoliina ja Noora kävelivät Elenan ja äidin perässä hiljaisina. He olivat myös harmissaan tapahtuneesta. Elenan olo kuitenkin alkoi helpottamaan pikkuhiljaa eivätkä sormetkaan olleet enää niin kipeät. Puolivälissä kotimatkaa, Elenan tikkari kuitenkin putosi äidin villapaidalle, josta irtosi tikkariin paljon karvoja. Sitä ei voinut enää syödä ja Elenaa harmitti. Se tuntui kuitenkin aikaisemmin sattuneeseen onnettomuuteen verrattuna niin pieneltä asialta, ettei sen vuoksi enää kannattanut itkeä. Äidin läheisyys ja lämpö lohduttivat ja tikkarin korvasi peukalo, jonka Elena laittoi suuhunsa, sulki silmänsä ja laittoi päänsä äidin rintaa vasten. Siinä oli nyt kaikkein paras paikka koko maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!